Jos olet seurannut blogia, niin mieleesi on voinut kenties jäädä eilinen lauseeni, jossa kerroin tänään tekeväni eilen Porin kauppahallista ostettuja porsaan kasslerpihvejä. Tänään syön kiireisestä päivästä johtuen myöhäisen aterian, joten kirjoittelenpa tässä kokkailun ohella. Homma alkoi siis siitä, että nostin itse marinoimani lihapaketin huoneenlämpöön.. ensimmäiseksi olin havaitsevinani hyvin sikamaisen hajun (en huomannut sitä eilen kun löin marinadiseoksen lihojen joukkoon).. ei kai lihat ole sellaisia pahasti sianmakuisia. Löin lihat pannulle ja paistoin niitä n.8 minuuttia/ puoli. Tässä vaiheessa otin pienen palan maistiaisiki. Kyllä.. pihvit maistuivat enemmän sialle kuin kolme pientä porsasta konsanaan! Olikohan iso paha susi päässyt raiskaamaan pienen viattoman possun vai oliko elikolle kenties syötetty jotain ihme keinotekoisia rehuja?! Tietääkö teistä joku, rakkaat lukijat, mistä possun sikamainen maku syntyy? Ja taas eteenpäin. Olin suunnitellut kypsentäväni pihvit uunissa loppuun, mutta päädyin hauduttamaan ne kuitenkin pannulla punaviinisessä kastikkeessa, johon laitoin seuraavia aineita:

-1,5 dl vettä

- 1,5 dl punaviiniä

- loraus soijaa

- turaus ketsuppia

- n. desi ruokakermaa

- maun mukaan Tabascoa

Suolaa en lisännyt, sillä soijasta ja lihojen marinaadista tulee sitä mielestäni ihan tarpeeksi. Lyö kaikki aineet pannulle ja anna pihvisten hautua siellä kaikessa rauhassa. Kastikkeessa hauduttaminen vei mielestäni suurimman sianmaun pois ja pihvit maistuvat nyt ihan hyviltä. Jatkanpa vielä hauduttamista ja teen lisukkeet.

Heitin pari perunaa kypsymään kastikkeen joukkoon.. mitähän niistäkin mahtaa tulla. Mutta yrittänyttä ei laiteta.. -mistä lie sekin sanonta alkunsa saanut: kuka on yrittänyt, mitä on yrittänyt ja miksi sitä ei laiteta? Kuka on laittanut ja minne ja mitähän se laittaminen tarkoittaa?? Pekkateemu suosii yksinkertaisia sanontoja ja aforismeja, joista seuraava on suosikkini.. nyt kaikki alle 18-vuotiaat tai muuten vaan heikkohermoiset ihmiset hypätkää seuraava rivi yli, sillä suosikkisanontani menee näin:

                                   Se on tiukassa kuin kikkeli perseessä.                             

Näin journalistipalkintojen jakoiltana esitän myös perusteluni tälle mielipiteelleni: Mielestäni kyseinen sanonta kuvastaa hyvin nyky-yhteiskunnan seksuaalista vapaamielisyyttä verrattuna entisaikojen heinälatoromantiikan luomaan illuusioon päässämme. Se on erittäin tasa-arvoinen, sillä se voi edustaa myös seksuuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien mielipiteitä. Heh.. eihän näissä perusteluissa ole mitään järkeä =) Siitä johtuen siirrymmekin taas ruoan ihmeelliseen maailmaan.   

Perunat ovat nyt olleet kastikkeen joukossa puolisen tuntia kypsymässä.. alkaa olemaan jo niin kova nälkä, että on pakko ottaa pöperöt pian pois tulelta. Nyt vielä väännän äkkiä pienen salaatin lisäksi. Siihen sitten löytyi jääkaapista seuraavanlaisia aineksia:

- kurkkua

- tomaattia

- jääsalaattia  

- paprikaa           

- sipulia

- leipäkrutonkeja   

- taivaallisen hyvää salaatinkastiketta

Nyt on kulunut pian tunti ja vartti siitä kun aloitin ruoan tekemisen. Nyt tästä tulee kyllä jo melkoisen myöhäinen illallinen, mutta eikös se ole monessa muussa kulttuurissa normaalia syödä vielä näihin aikoihin. Perhana, kun piti mennä laittamaan ne perunat sinne kastikkeeseen.. ilman niitä olisi ruoka mennyt jo aikoja sitten alas. Toivottavasti on edes sitten vaivan arvoista.

Yhteenveto: OLI KYLLÄ HYVÄÄ. Pihvi oli hautunut ihanan mureaksi eikä se alussa ollut sikamaisuuden oloinen maku tuntunut enää missään. se oli siis kummallisesti kadonnut jonnekin.Perunat olivat saaneet kastikkeesta todella hyvän maun.. hlö.koht. olisin pitänyt perunoita vielä hetken hautumassa.. oli perunaksi makuuni aavistuksen liikaa al dente. Kaikenkaikkiaan kokonaisuus ylitti odotukseni, jotka minulla oli lihan sikamaisuuden haistettuani.. ehkä tuo otsikkokin pitäisi sitten muuttaa =)